Tiina Ahva Keskustelunlietsontaa ja vääriä mielipiteitä

Työ on työttömyyttä parempaa

Kun vuoden työttömänä ollut nuori haluaa päästä takaisin työelämään ja hakee paikkaa pienestä yrityksestä, kuinka helppoa hänen on sitä saada?

Tähän kysymykseen kiteytyy se syy, miksi meidän pitää helpottaa alle 30-vuotiaiden, yli kolme kuukautta työttömänä olleiden nuorten palkkaamista määräaikaisiin työsuhteisiin. 

Meille opiskelijoille, minulle ainakin, on kerrottu monissa opinto-ohjaussessioissa siitä, miten töitä haetaan ”oikeaoppisesti”. On yksi asia, jota toistetaan joka kerta: että CV:ssäsi ei saa olla aukkoja. Ettei saisi etenkään nuorena näkyä historiassasi sellaisia ajanjaksoja, jolloin et ole tehnyt mitään urasi kannalta hyödyllistä. Tai jos niitä on, ne täytyy perustella hyvin. Asepalvelus kelpaa. Työttömyysjakso, masennus tai välivuosi eivät. Niistä työnantaja kuulemma säikähtää.

Mutta entä jos taustalla todella on työttömyysjakso, masennus tai välivuosi? Niin kuin monella nuorella on ja kuten moneen tavalliseen elämään kuuluu? Onko se oikein, että ne estävät pääsyn siihen vaiheeseen, johon kuumeisesti haluaisi, eli takaisin työelämän pariin?

Ei, se ei ole oikein eikä kohtuullista, ei missään määrin yhteiskunnallekaan hyödyksi. Mutta karu totuus on, että jos työnantajaa pelottaa palkata pitkään työttömänä ollut nuori vakituiseen duuniin, hän palkkaa jonkun muun.

Siksi on pakko joustaa sen suhteen, millaisia työsuhteita työttömänä olleille nuorille voidaan tarjota. Esimerkiksi määräaikaiset, osa-aikaiset tai satunnaiset työsuhteet – nekin ovat kuitenkin se ensimmäinen askel työllistymiseen. Nekin ovat parempia kuin työttömyys, nimenomaan nuoren tulevaisuuden kannalta. Niistäkin saa hankittua vähintään kannukset seuraavaan paikkaan, palkkaa, merkinnän CV:hen, kokemusta, osaamista, sisältöä arkeen ja työkavereita.

Ei tietenkään ole järkevää tai toivottavaa, että sitten koko tuleva työelämä olisikin satunnaisista työsuhteista koostuva palapeli. Siihen eivät nyt tekeillä olevat uudistukset myöskään johda: määräaikaisuuksia ei saa edelleenkään perusteetta ketjuttaa. Juuri sen vuoksi tämän määräaikaisuuden helpottamisen ehtona on nuoren vähintään kolmen kuukauden työttömyysjakso – jotta saataisiin näistä työsuhteista vain matalan kynnyksen sisäänheittoväylä työelämään, eikä kenellekään pysyvää olotilaa.

Kylmiltään on vaikea saada vakituista työpaikkaa. Silloin tärkeää on, että saa jonkun työpaikan. Siitä voi jatkaa seuraavaan ja ainakin saada sen osaamisen ja kokemuksen, jota tulevaan työnhakuun tarvitaan. Koska se on selvää, että määräaikainenkin työ voittaa työttömyyden kuusi-nolla.  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Pekka Iiskonmaki

Työtöntä ei voi irtisanoa. Ensin pitää saada se työpaikka.

Suomen AY -liike on jäänne viime vuosisadalta.

Heistä on tullut sokeita ja kuuroja.

Käyttäjän Mahjong kuva
Erkki Martikainen

Ay-liike onkin syypää hyvin moneen vaikeuteen työllisyyden hoidossa vaikka sillä onkin vanhoja plusmerkkisiä tekoja ansioinaan. Nykyisin ay:stä on kuitenkin tullut lähinnä riippakivi ja kaiken edistyksen jarruttaja joka SDP:n ja kommunistien kautta harrastaa samaa myyräntyötään eduskunnassakin.

Käyttäjän anitaorvokki kuva
Anita Koivu

Ay-liike huolehtii jo työssä olevien oikeuksista. Hallituksen ja päättäjien tehtävä on ajaa myös niiden asiaa, jotka syystä tai toisesta ovat jääneet työn ulkopuolelle.

Työnteko on parasta oikeusturvaa ja tunnetta kuulumisesta yhteiseen joukkoon kaikkien kanssa. Kaikki toimet, joilla pyritään löytämään järkevää työtä kaikille, joilla siihen on mahdollisuus lisäävät tuota yhteenkuuluvaisuutta.

Kaikilla nuorilla ei ole yhtä vahvaa verkostoa. Ei vanhempia tai tuttaviakaan, jotka jopa järjestävät ensimmäisiä työkokemuksia. Eikö juuri valtiovallan kuulu pitää niiden nuorten puolta, joilta nuo verkostot puuttuvat?

Alle 30-kymppisiin kuuluu tietenkin heitä, joilla sitä omaa koulutusta koskevaa työpaikkaa ei heti löydy. Silloinhan juuri hallituksen pyrkimyksenä on auttaa heidänkin tilanteessaan.

Ay-liikkeen pitää pysyä lestissään eli huolehtia työolosuhteista ja palkoista.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Hyvä Tiina, ei tilanne aina ole otsikon mukainen.

Ensinnäkin. Kaikki nuoret eivät ole uraohjuksia, joiden tavoitteena on olla huipulla jo kolmekymppisinä.

Toisekseen. Työ ei ole eikä voi ollakaan itseisarvo.

Ei sellaista työtä kannata tehdä, jossa työn vaatimukset ylittävät työstä saatavan korvauksen. Tai kannattaa ainakin harkita ensin. Päivänselvää on, että ilmainen työpanos kelpaa kyllä aina.

Hyvänä esimerkkinä voitaisiin pitää vaikkapa osa-aikaista työtä Mäkkärillä. Nollatuntisopimus ja minimipalkka. Ei työpaikalle kannata kammeta mihin hintaan hyvänsä. Varsinkaan, jos palkan tulisi riittää muuhunkin kuin leffalippuun ja popcorneihin.

Ei se CV niin tärkeä ole eikä kenenkään muiden kuin pyrkyreitten elämä ole kiinni yhdestä A4:sta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset