*

Tiina Ahva Keskustelunlietsontaa ja vääriä mielipiteitä

Lotille liputuspäivä!

Suomi täyttää ensi vuonna sata vuotta. Se ei ole itsestäänselvyys, vaan sen eteen ovat monet miehet ja naiset uhranneet kaikkensa. Voisimme elää hyvin toisenlaisessa maassa nyt, jos itsenäisyys olisi seitsemänkymmentä vuotta sitten menetetty.

Sotaa eivät koskaan käy vain sotilaat. Sotaa käydään myös kotirintamalla, lääkinnässä, muonituksessa, kanttiineissa, työpaikoilla ja vapaaehtoistyössä. Sotien aikana Suomessa toimi maailman suurin vapaaehtoinen naisten maanpuolustusjärjestö: Lotta Svärd. Näiden 200 000 lotan isänmaallinen toiminta oli aseetonta ja vapaaehtoista, pohjautuen haluun suojella ja puolustaa yhteistä maatamme. He tekivät urhoollisen työn.

Sotien jälkeen tapahtui kuitenkin jotain käsittämätöntä. Suomen sankarittarista tehtiin yhtäkkiä neuvostovastaisia fasisteja. Vasemmistopuolueet kilpailivat lottien haukkumisessa, ja Suomea puolustaneita naisia vainottiin, jotta heidät voitaisiin erottaa työpaikoiltaan. Niin moni lottapuku ja -merkki tuli poltetuksi ja hävitetyksi sotien jälkeen, koska niiden kantaja pelkäsi seuraamuksia. Aivan liian moni.

Lottien kohtelu sotien jälkeen on anteeksiantamatonta. Naisia, jotka olivat antaneet kaikkensa isänmaan eteen, mustamaalattiin ja haukuttiin luvan kanssa jokaisessa yhteiskunnan portaassa. Lotta Svärd -järjestö lakkautettiin, ja sen maine mustattiin vuosikymmeniksi.

Sellainen vääryys ei vanhene.

Lottia on vielä keskuudessamme, muistaen kaiken nöyryytyksen ja häpeän. Oikeuden on korkea aika toteutua. Suomeen on saatava oma liputuspäivä lotille. Arvokkaan järjestön tahrattu maine täytyy puhdistaa ja osoittaa viimein kunnolla se kiitollisuus, jonka olemme näille naisille velkaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (49 kommenttia)

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen

Olisi hyvä, että persunuorten puheenjohtajuutta tavoitteleva tuntisi historiaa.
Tuon ja monen muunkin järjestön lakkauttaminen perustui Suomen ja Liittoutuneiden valtojen väliseen rauhansopimukseen. Miksi tuo sopimus tehtiin?
Yksinkertaisesti sen vuoksi, että Suomi oli natsi-Saksan liittolaisena käydyssä sodassa. Etkö tätä tiennyt?
Ymmärrän, että tuotantotalouden opiskelussa ei tätä tuoda esille. Mutta entisenä tamperelaisena vinkkaan, että myös stadissa "laikkuja".

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

""Suomi oli natsi-Saksan liittolaisena käydyssä sodassa""

Tuota jatkosotaa 1941-44 (jossa vsrsinaista liittolaisuutta ei kyllä ollut) ennen käydyssä saman sodan alkuvaiheessa eli talvisodassa 1939-40 natsi-Saksan liittolaisena oli Neuvostoliitto Molotov-Ribbentrop-liittosopimuksen mukaisesti. - Suomihan oli lain mukaisessa sotatilassa yhtäjaksoisesti 30.11.1939 - 26.9.1947. Mm. matkustajakone Kalevan pudotus välirauhakesänä 1940 osoitti, että Neuvostoliitto piti meitä koko ajan vihollisena ja Viipurin läänin ja Hangon miehittäjät vvalmistautuivat revanssiin ottaakseen koko Suomineidon.

Itänaapurimmehan aloitti toisen maailmansodan miehittämällä Puolan syyskuussa 1939 yhdessä natsien kanssa.

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen

Vastaan lyhyesti liittolaisuuteen natsi-Saksan kanssa. Olivatko 220tuhattatta saksalaista sotilasta Suomessa omin luvin? Miksi puolen Suomen rajoilla olleet suomalaiset sotilaat olivat alistettuna Saksan armeijan komentoon?

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen Vastaus kommenttiin #8

Kenen luvalla ja kelle alistettuja olivat 1940-41 sadattuhannet neuvostosotilaat Suomen Viipurin läänissä ja Hankoniemessä ja Itä-Sallassa ja Kalastajasaarennossa? Niin, pakkotilanteessa annetulla Suomen johdon luvalla niin kuin olivat onneksemme turvaksemme saadut saksalaisetkin. Saksalaiset olivat Suomen sodanjohdon alaisina eli eivät olleet Saksan armeijan komennossa kuin loppusodassa heitä pois ajettaessa. Ryssämiehittäjät eivät olleet Suomessa ihmisten vaan neuvostofasistijohdon käskynalaisina.

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen Vastaus kommenttiin #10

Onneksemme vastoin Savolaisen jälkijättöistä toiveita Saksa ja sen liittolaiset hävisivät toisen maailmansodan. Tästä voimme kiittää erityisesti USA:n sotilaallista voimaa ja heidän toimittamaan materiaalista apua. Todettakoon, että puna-armeija hyvin suurelta osin oli jenkkien aseiden avun tarpeessa.
Mutta en tästä aiheesta kirjoita tämän enempää. Tämä riittää, mutta olkoon persunuorten politrukiksi pyrkivällä huomautuksena.

Savolainen vääristelee historiaa. Siilasvuo joukot olivat alisteisia ensin Falkenhorstin ja myöhemmin Dietlin komentoon. Siinä Savolainen on oikeassa, kun saksalaisia ajettiin pois maastamme niin silloin kaikki suomalaiset sotilaat olivat Mannerheimin käskyvallan alla.
Miksi et lue historiaa? Pelkällä asenteella et oikein pärjää.
Savolaisen kanssa "keskustelu" on aivan turhaa. Hänen kielenkäyttönsä on täysin ala-arvoista. Sat sapienti.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen Vastaus kommenttiin #13

Toveri Reijo Kallinen lähestyy uhkaavasti syyterajaa vihailmaisullaan "vastoin Savolaisen jälkijättöistä toiveita Saksa ja sen liittolaiset hävisivät toisen maailmansodan"

Pyydä nyt anteeksi niin unohdamme huonon kielenkäyttövalmiutesi, Reijo. Vai oikeastiko haluat vihjata, että olisin toivonut Natsi-Saksan ja sen Molotov-Ribbentrop-liittolaisen Neuvostoliiton voittoa 1939-45? Haluaisin uskoa, että sinäkin 'jälkijättöisesti toiveiden tasolla' olisit toivonut etteivät Stalin&Hitler olisi ylipäätään aloittaneet yhteistä sotaansa naapurimaitaan ja koko ihmiskuntaa vastaan, ja kun aloittivat niin mieluummin vaikka niin, että sekä natsi-Saksa että Neuvostoliitto olisi saatu heti syksyllä 1939 hävitetyiksi maailman kartalta ja vapaus ja kansanvalta olisi saatu noihin diktatuureihin. Saksassa se tapahtui vastaa 1945 maan länsiosissa ja itä-Saksassa vasta vuonna 1991 eli samaan aikaan kuin itänaapurissakin yritettiin.

Suomen III armeijakunta tosiaan oli sotateknisesti saksalaisen johdon alaisuudssa, muttei koskaan toiminut merkittävästi Suomen sodanjohdon vastaisesti/tietämättä/hyväksymättä vaan ylin päätöksenhaltijuus vapaaehtoisessa sotateknisessä yhteistyössä oli Suomella aina Lapin sotaan saakka eikä asia tosiaankaan ole rinnastettavissa siihen että koko Viipurin lääniä ja Hankoa ym. miehitti vieraan maan neuvostofasistiarmeija ennen jatkosodan alkua.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren Vastaus kommenttiin #16

Ihmettelen tätä suomalaisten Venäjä vihaa kirjoituksissa ja samanlaisia ovat ruotsalaiset vaikka heidän sodastaan on kulunut yli 200 vuotta.
Itse muistan kuinka lapsena ihailin saksalaisia Singnaali lehteä selaillessa ja pelkäsin Neuvostoliittoa.
Tänään venäläiset ovat köyhä saamaton kansa joka ei tule koskaan nousemaan, lähinnä säälittävää.
Kommunismi opetti kansan kädettömäksi.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #13

Reijo Kallista harmittanee kovin, että Suomi säilytti itsenäisyytensä huolimatta kahdesta Neuvostoliiton strategisesta hyökkäyksestä, joilla pyrittiin viime kädessä maamme alistamiseen neuvostotasavallaksi. Mutta niin 1939-40 kuin 1944 suomalaiset itsepäisesti osoittivat aseellisella taistelullaan, mitä mieltä he tästä asiasta olivat. Niinpä NL:n vaatiman antautumisen sijasta saatiin neuvoteltu rauha Moskovassa 1940 ja syyskuun 1944 aselevon jälkeen Pariisin rauha 1947, joissa kummassakin Suomi säilytti itsenäisyytensä.

Stalinin puolelle asettuvat mielellään jankuttavat "liittolaisuudesta Natsi-Saksan kanssa" (vaikka varsinaista liittosopimusta ei ollutkaan), unohtaen tarkoituksella, että se oli Suomelle ainoa tarjolla ollut mahdollisuus säilyä kansakuntana hengissä Stalinilta kesken jääneen talvisodan jälkeisen välirauhan uhanalaisessa tilanteessa.

Tottakai suomalaiset 1940 Moskovan rauhan jälkeenkin sen tajusivat, että Stalinin toinen erä oli vain ajan kysymys. Historiallinen todistusaineisto myös vahvistaa, että he olivat tässä aivan oikeassa: http://www.worldfuturefund.org/wffmaster/Reading/G...

Suomalaiset tarttuivat ainoaan tarjoutuvaan tilaisuuteen, valiten aseveljekseen ainoan samaa vihollista vastaan taistelevan tahon Euroopassa, ja selvisivät hengissä omana itsenäisenä kansakuntanaan, omalla yhteiskuntajärjestelmällään, olosuhteiden pakosta toki raskain uhrein. Ja sekös näitä puna-armeijalaisia niin kovasti harmittaa!

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen Vastaus kommenttiin #17

Reijo Kallinen ei ole mitenkään harmistunut Monosen inttämisestä. Nuo väitteet ovat ns. kelvotonta yritystä. Minä pidän vastoin monien inttäjien toiveista huolimatta toisen maailmansodan lopputulosta hyvänä. Olen edelleen sitä mieltä, että Suomelle kävi hyvin. Linnan Tuntemattoman sotilas kirjan sotamies Vanhala tokaisullaan kiteytti oleellisen: »Sosialististen Neuvostotasavaltojen liitto voitti, mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni ja sisukas Suomi.»

Monosen tulkinta Stalinin puolelle asettumisesta on silkkaa roskaa. Oliko Monosen, Savolaisen ja muutamien muiden senttarien mielestä toisen maailman lopputulos väärä? Olen kaiken uhallakin edelleen hyvilläni, että nk. Liittoutuneet vallat (mm. USA, Englanti, Kanada ja NL) voittivat sodan. Toisenlainen lopputulos olisi merkinnyt, niin hyvät herrat mitä se olisi merkinnyt?
Risto Ryti radiopuheessaan kertoo liittolaisuudesta kaiken oleellisen. Miksi Mononen ja kumppanit eivät vaivaudu ottamaan tosiasioista selvää? Tietysti on niin, että totuus taitaa joskus satuttaa.

"Mahdollisuutemme selviytyä tästä taistelusta menestyksellisesti ovat tällä kertaa vallan toisenlaiset kuin viimeksi, jolloin yksin seisoimme idän suuren jättiläisen puristuksessa. Suur-Saksan valtakunnan sotavoimat, nerokkaan johtajansa valtakunnankansleri Hitlerin komennossa käyvät rinnallamme menestyksellistä taistelua meille tuttuja NL:n sotavoimia vastaan. Sen lisäksi eräät muut kansat ovat aloittaneet sotatoimet NL:a vastaan, niin että nyt on muodostunut yhtenäinen rintama Jäämereltä Mustalle merelle saakka. Nyt NL on joutunut lukumäärältään tasavertaiseen taisteluun, jossa meidän oman puolustussotamme onnistuminen on varma."
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/presidentt...

Innokkaimmat alkoivat jo tuolloin jakamaan mökkitontteja Uraliin asti. Lainhuuto jäi kuitenkin suorittamatta. Viipuriin jäi myös Kallisen Iitan mökki ja kanala. Iitan lammas ehti pakomatkalle. Kanat jäivät munimaan muiden tarpeisiin.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #33

Mikä valinnan vara Suomella oli 1940, kun jaksat inttää Suomen liittolaisuudesta natsi-Saksan kanssa? Olisiko parempi mahdollisuus ollut yrittää puolustautua taas yksin kuten talvisodassa, kun kerrassaan ketään muita apuun tulijoita ei ollut?

Sanot muka olevasi sitä mieltä, että Suomelle kävi hyvin, mutta olisiko yhtä hyvin voinut käydä suurvaltaa vastaan jo yhden sodan tappioiden jäljiltä, ellei seuraavaan erään 1941 olisi saatu itseämme vahvempaa myötäsotijaa? Ole hyvä, anna joku uskottava moittimaasi parempi vaihtoehto välirauhan ajalle äläkä jälkiviisastele.

Ryti sanoo asian radiopuheessaan aivan oikein: "Mahdollisuutemme selviytyä tästä taistelusta menestyksellisesti ovat tällä kertaa vallan toisenlaiset kuin viimeksi" -- niin ne olivatkin, mutta ennustajan lahjoja ei tuolloinkaan ollut valtionjohdolla tiedossa olleiden tosiasioiden valossa. Onnistuminen ei ollut "varma", mutta mahdollisuudet siinä toki paljon paremmat kuin mistään muista lähtökohdista, sillä Suomea ei sentään nyt jyrätty alkumetreillä. Suomen vallassa ei sentään ollut maailmansodan lopputulos.

"Toisenlainen lopputulos olisi merkinnyt, niin hyvät herrat mitä se olisi merkinnyt?" - Sehän riippuu siitä, mikä se olisi ollut. Tietääkseni Rytin mielestä olisi ollut ihanteellista, jos Saksa olisi ensin kukistanut Neuvostoliiton ja lopulta hävinnyt länsiliittoutuneille, mutta spekuloinnit ovat spekulointeja. Ilman haukkumaasi strategista ratkaisua Baltian maiden kohtalo olisi ollut Suomelle todennäköisin seuraus, mutta olihan lopputulos 1947 suunnattomasti sitä parempi.

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen Vastaus kommenttiin #37

"Mikä valinnan vara Suomella oli 1940, kun jaksat inttää Suomen liittolaisuudesta natsi-Saksan kanssa? Olisiko parempi mahdollisuus ollut yrittää puolustautua taas yksin kuten talvisodassa, kun kerrassaan ketään muita apuun tulijoita ei ollut?"

Miksi et tutustu historiaan? Suomessa oli 220tuhatta saksalaista sotilasta. Puolen Suomen rajoilla olleiden suomalaisten sotilaiden käskyvalta oli natsi-Saksan armeijan käsissä. Etkö tätä ole tiennyt?

Saksalaiset aloittivat toisen maailmansodan ja niin kävi myös meidän maamme käyttäminen hyökkäysalustana. Se oli silloisen Suomen poliittisen ja sotilaallisen johdon selkeä valinta. Sodan piti loppua jouluun mennessä, mutta toisin kävi.
Mikä tässä on niin vaikeata ymmärtää?
Lainaat osittain lainaamaani Rytin radiopuhetta. Mitä sinä ajettlet Rytin lausunnon tästä kohdasta: ". Suur-Saksan valtakunnan sotavoimat, nerokkaan johtajansa valtakunnankansleri Hitlerin komennossa käyvät rinnallamme menestyksellistä taistelua meille tuttuja NL:n sotavoimia vastaan."

Sinä käytät sotaan lähdöstä nimitystä myötäsotiminen. Mikä ero tällä on liittolaisuuteen nähden? Ajautuminen halulla Saksan kainaloon alkoi jo talvisodan aikana. Saksa neuvoi Suomea tekemään rauha Neuvostoliiton kanssa. Asiallisesti ottaen lähes ehdoilla millä hyvänsä. Suomelle luvattiin, että luovutukset tulevat korkojen kanssa takaisin. Tästä löytyy selkeät dokumentit. Lainaan Ylikangasta: " Jonas myöntää, että valtakunnanmarsalkka Hermann Göring, Hitlerin lähin mies, todella neuvoi 22.2.1940 T.M. Kivimäen kautta Suomea tekemään rauhan, koska Saksa piakkoin hyökkäisi itään ja Suomi saisi omansa korkoineen takaisin. Hän katsoo Suomen johdon saaneen tästä tiedon ennen hallituksen istuntoa 25.2."

http://blogs.helsinki.fi/hylikang/2011/09/19/millo...

"Sanot muka olevasi sitä mieltä, että Suomelle kävi hyvin"

En ole sanonut muka yhtään mitään. Tosiasia on, että Suomi pelastui pahemmilta seurauksilta. Maatamme ei liitetty osaksi Neuvostoliittoa. Demokraattiset oikeudet palautuivat koko kansalle. Hyvinvointivaltiota nimeltä Suomi alettiin rakentamaan. Joskin hitaasti, mutta kuitenkin. Tätä kaikkea tarkoitan kun kirjoitin, että meille kävi paremmin kuin monelle muulle maalle.

Väitteesi kirjoitukseni viimeisen kappaleen pilkallisuudesta on vain sinun päässäsi. Kyllä maita jaettiin innokkaasti ensimmäisen sotavuoden (1941) aikana. Aiheesta laulettiin myös rinta rottingilla. Kuuntele vaikka tämä laulu.
https://www.youtube.com/watch?v=41HSgNpFYYI

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #40

Et edelleenkään siis vastaa lainkaan kysymykseen: mikä olisi ollut Suomelle parempi ratkaisu välirauhan 1940-41 aikana kuin tukeutuminen Saksaan, ainoaan vastavoimaan Neuvostoliitolle?

Ei Suomessa ollut yhtään saksalaisia joukkoja siinä vaiheessa, kun strateginen suunnitelma Saksan rinnalla sotimisesta neuvoteltiin. Se, miten tilanne myöhemmin kehittyi joukkojen, materiaalin ja komentosuhteiden osalta, ei ollut relevanttia tämän kaikkein tärkeimmän perusratkaisun teon ajankohtana, jolla pelastettiin Suomi Stalinin seuraavalta hyökkäykseltä. Sinä haukut tätä ratkaisua, mutta antaapa kuulua, mikä sille olisi ollut parempi vaihtoehto?

Saksa ja Neuvostoliitto aloittivat toisen maailmansodan Puolan jaolla 1939. Niillä oli keskinäinen liittosopimus, Molotovin-Ribbentropin sopimus, jonka salaisessa lisäpöytäkirjassa Suomi oli sovittu Neuvostoliiton etupiiriin. Stalin ryhtyi panemaan sitä toimeen 30.11.1939 hyökkäämällä talvisodassa vallatakseen Suomen vastoin kaikkea kansainvälistä oikeutta.

Pettääkö Sinulla aikataulujen taju jotenkin, kun sotket samaan virkkeeseen 2. maailmansodan aloituksen kanssa "myös meidän maamme käyttämisen hyökkäysalustana"? Suomiko oli talvisodan hyökkääjä teikäläisten näkökulmasta?

Göringin neuvo irtautua talvisodasta pitää paikkansa.

Rytin kommentti jatkosodan puhkeamisen jälkeen, Neuvostoilmavoimien aloitettua sotatoimet useiden Suomen paikkakuntien pommituksilla, oli tavanomaista retoriikkaa aseveljien keskinäisen taisteluhengen ylläpitämiseksi, ei sen enempää eikä vähempää.

Käsite myötäsotiminen eroaa liittolaisuudesta siinä, että ei ole olemassa mitään varsinaista virallista valtiosopimusta liittolaisuudesta (kuten esim. Molotovin-Ribbentropin sopimus), sotaa käyvillä on yhteinen vihollinen mutta kummallakin omat tavoitteensa ja sodan päämääränsä. Suomi käytti erillissota (Sonderkrieg) -käsitettä jo sodan aikana, saksalaisia nimitettiin aseveljiksi (Waffenbrüder) eikä mitään muodollista liittosuhdetta nimetty olevaksi (toisin kuin "akseli" Saksan ja Italian välillä).

Olen kyllä tietoinen siitä, että myöhemmät suomalaiset tutkijat (mm. Markku Jokisipilä) todistelevat liittolaisuuden olemassaolon puolesta, enkä tunne tämän argumentoinnin yksityiskohtia. Mitään dokumentoitua liittosopimusta ei tietääkseni ole tuotu päivänvaloon. Myöskään Pariisin rauhansopimuksen teksteissä tai muissa virallisissa asiakirjoissa Liittoutuneet eivät väitä Suomen olleen liitossa Hitlerin Saksan kanssa.

Mutta entä sitten? Vaikka Suomen ja III Valtakunnan suhdetta nimitettäisiinkin liittolaisuudeksi, olennaista on sen tarkoitus: turvata Suomen henkiinjääminen II maailmansodassa myös operaatio Barbarossan käynnistymisen jälkeen. Kyllä Hitler sen olisi käynnistänyt, oli Suomi siinä mukana tai ei. Ja Suomella oli yhtenevät edut Saksan kanssa 1941. Ne olivat yhtenevät vielä kesäkuussa 1944 Kannaksen strategisen suurhyökkäyksen kilpistyessä torjuntavoittoon Tali-Ihantalassa kuten muuallakin, Saksan antaessa merkittävää tukea torjuntataisteluissa. Suomi halusi kuitenkin irtautua sodasta, jolloin etumme lakkasivat olemasta yhtenevät. Suomi teki sen onnistuneesti, osin torjuntavoiton ansiosta, joskin joutui NL:n painostamana käymään vielä Lapin sodan, joka päättyi vasta 27.4.1945.

Mutta iskehän nyt jo viimeinkin pöytään viisaat neuvosi: mitä Suomen olisi oikein pitänyt Sinun mielestäsi tehdä välirauhan 1940-41 aikana, kun Neuvostoliitto painosti lukuisin eri tavoin ja uusi sota sen kanssa vaikutti vääjäämättömältä?

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen Vastaus kommenttiin #42

"Saksalaiset aloittivat toisen maailmansodan ja niin kävi myös meidän maamme käyttäminen hyökkäysalustana. Se oli silloisen Suomen poliittisen ja sotilaallisen johdon selkeä valinta. Sodan piti loppua jouluun mennessä, mutta toisin kävi."
Missä tuossa on virhe? Saksalaiset aloittivat toisen maailmansodan. Onko tämä totta arvoisa Hannu Mononen?

"niin kävi myös meidän maamme käyttäminen hyökkäysalustana." Tarkempi tarkkuus olisi tarpeen. En minä väitä yhtään mitään. Lukijan pitää ymmärtää, että samassa virkkeessä voi kirjoittaa jopa kahdesta erillisestä ajasta. Kyseessä on siis kaksi eri asiaa. Kas kun et tätä huomannut.

Kirjoitat näin:"Myöskään Pariisin rauhansopimuksen teksteissä tai muissa virallisissa asiakirjoissa Liittoutuneet eivät väitä Suomen olleen liitossa Hitlerin Saksan kanssa."
Vedä henkeä ja lue mitä tuossa sopimuksessa sanotaan.
"Rauhansopimus Suomen kanssa.
Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistynyt Kuningaskunta, Australia, Valko-Venäjän Sosialistinen Neuvostotasavalta, Kanada, Tsekkoslovakia, Intia, Uusi-Seelanti, Ukrainan Sosialistinen Neuvostotasavalta ja Etelä-Afrikan Unioni, valtioina, jotka ovat sodassa Suomen kanssa ja jotka huomattavin sotavoimin aktiivisesti osallistuivat sotaan eurooppalaisia vihollisvaltoja vastaan, ja joista jäljempänä käytetään nimitystä "Liittoutuneet ja Liittyneet Vallat", toiselta puolen,
ja Suomi toiselta puolen;
katsoen siihen, että Suomi, tultuaan Hitlerin Saksan liittolaiseksi ja osallistuttuaan sen rinnalla sotaan Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liittoa, Yhdistynyttä Kuningaskuntaa ja muita Yhdistyneitä Kansakuntia vastaan, on osaltaan vastuussa tästä sodasta;"
http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1947...

Sinä valitettavasti erehdyit.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #44

"Saksalaiset aloittivat toisen maailmansodan ja niin kävi myös meidän maamme käyttäminen hyökkäysalustana. Se oli silloisen Suomen poliittisen ja sotilaallisen johdon selkeä valinta."

On harhaanjohtavaa ja virheellistä puhua samassa hengenvedossa toisen maailmansodan aloituksesta 1.9.1939 ja jatkosodan alkamisesta Neuvostoliiton hyökkäyksellä Suomea vastaan 22.6.1941 sekä sen jälkeen 26.6.1941 alkaneesta hyökkäysvaiheesta. Ajallisesti tapahtumien välillä on vajaan kahden vuoden ero, jona aikana Euroopassa ehti tapahtua monia perinpohjaisia muutoksia.

Olin todellakin väärässä Pariisin rauhansopimuksen tekstin osalta.

Mitä tulee Lotta Svärd -järjestön kieltämiseen, Pariisin rauhansopimuksen 8 artiklassa lukee:

"Suomi, joka välirauhansopimuksen mukaisesti on ryhtynyt toimenpiteisiin hajoittaakseen kaikki Suomen alueella toimivat fascisminluontoiset poliittiset, sotilaalliset tai sotilaallisluontoiset järjestöt sekä muut järjestöt, jotka harjoittavat Neuvostoliitolle tai muille Yhdistyneille Kansakunnille vihamielistä propagandaa, sitoutuu olemaan vastaisuudessa sallimatta senluontoisten järjestöjen olemassaoloa ja toimintaa, joiden tarkoituksena on kieltää kansalta sen demokraattiset oikeudet."

Lotta Svärd -järjestön tarkoitus ei koskaan ollut kieltää kansalta sen demokraattisia oikeuksia, joten lakkautusperusteena tämä oli valheellinen tekosyy ja voittajan oikeudella mielivaltaisesti tulkittu.

Käyttäjän nurmenmarkku kuva
Markku Nurmi

Sodan aikana todellakin moni uhrasi kaikkensa, mutta kukaan kaikkensa uhranneista ei polttanut lottapukuaan.

Ensi vuonna 100 vuotta täyttävän itsenäisen Suomen rakentajina on toiminut suuri joukko sellaisia, jotka eivät ehtineet tai päässeet rintamalle.

Sadasta vuodesta vain viitisen on mennyt sotatilassa. Jostain syystä rauhan ajan rakentajat tahtovat unohtua.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

"Jostain syystä rauhan ajan rakentajat tahtovat unohtua."

Ei olisi itsenäisen Suomen rauhan ajan rakennustyötä ja rakentajia 1939 jälkeen ilman lottiamme ja rintamamiehiämme ja sota-ajan kotirintamahenkilöitä.Heistä jokainen olisi rakentanut mieluummiin rauhaa tuolloinkin, mutta se ei sopinut itänaapurimme "rauhan suurvallalle".

Käyttäjän nurmenmarkku kuva
Markku Nurmi

Veikko Savolainen on aivan varmasti oikeassa. Jos kaikki ymmärtäisivät asian noin, ei olisi mitään syytä järjestää massiivisia Suomen 100-vuotisjuhlia ensi vuonna, pidettäisiin vain yksi iso rintamamiehiämme ja sota-ajan kotirintamahenkilöitä kunnioittava juhla. Säästyisi aikaa ja rahaa.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen Vastaus kommenttiin #14

Fiksuna ja joviaalina pitämäni Nurmen Markku alittaa nyt tuolla olkiukkolausahduksellaan kehnon huumorin pohjanoteerausbenchmarkit. Se, että tajuaa satavuotisen itsenäisyyden ajan vuosien keskinäisen erilaisuuden ja kehityskulkujen merkityksen ja fokuksen käänteiden drastisuuden painotusvivahteet, ei tarkoita, etteikö arvostaisi ja ymmärtäisi mm. sitä, että myös sodan vuosista selviämisen olennaisin merkitys on pyrkimys rauhan jälleen saavuttamiseen elossa ihmisinä ja kansakuntana. Ja kun se on saavutettu, keskitytään tietty rauhanajan rakennustyöhön. Pyöreinä merkkivuosina itsenäisyyttä on hyvä tarkastella myös muista kuin arjen ja tämän päivän vinkkeleistä. Hyvinvointi ja kansanvaltakin ovat kovalla työllä ja ymmärryksellä rakennettuja rauhan aikana, mutta myös kriiseistä henkiinjäännin pohjalta. Kunnia rauhan vuosille, jotka ovat olleet onneksemme myös itsenäisyyden vuosia toisin kuin vaikkapa raakaan vieraaseen miehitykseen joutuneessa Virossa oli 1940-91.

Käyttäjän nurmenmarkku kuva
Markku Nurmi Vastaus kommenttiin #19

Senkin uhalla, että Veikko Savolainen taas nimeää minun viestini olkiukkolausahdukseksi, haluaisin sanoa - virkanikin puolesta kunnallisten itsenäisyysjuhlatapahtumien muotoutumista seurattuani - että
itsenäisyyttä on ainakin viimeiset 35 vuotta lähestytty muista kuin arjen ja tämän päivän vinkkeleistä.

Siksi juhlavuonna voisi olla uutta se, että itsenäisyyden merkitystä avattaisiin myös sen rakentumisen ja tulevaisuuden rakentamisen suuntaan.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen Vastaus kommenttiin #27

Kiitos rauhanvuosiamme ja tulevaisuutta korostavan näkökulman esiinnostosta jälleen kerran! Ihan oikein, mutta nyt taidetaan puhua naisveteraanien kunnioittamisen tarpeesta lopultakin yhtäläisesti miesveteraanien kanssa.

Rauhan vuodet ovat toki aina ne miellyttävimmät ja sotavuodet niitä, joita ei olisi suonut ollleen, ei menneisyydessä eikä varsinkaan tulevaisuudessa. Niitä vain on ollut, ja hyvä olisi ottaa opiksemme sikäli kuin se on mahdollista. Vuosi 1918 ei tainnut olla rauhanvuosi, kun se oli kansalaissodan/kapinan/veljessodan/vapaussodan/sisällissodan/neuvostovenäläistämisyrityssodan vuosi. Toivotaan, ettei mikään väkivaltainen kumousääriryhmä enää saa ketään tässä maassa tarttumaan aseisiin niin kuin Lenin+Stalinin terroristisolut saivat yllytettyä silloiset punikkimme.

Toisen maailmansodan sotatoimet loppuivat Suomessa lapinsotaan 1945, mutta Suomi oli laillisessa sotatilassa marraskuun lopusta 1939 syyskuun loppuun 1947 eli Pariisin rauhan ja Karjalan ym. aluemenetysten virallistamiseen saakka. Talvi- ja jatkosodan välinen puolitoista vuotta oli teknistä ei-sota-aikaa, mutta jatkosotaa valmisteleva Puna-armeija tähtäili ja mittaili tykinammuksen ratoja Helsingin naapurissa Hankoniemellä ja valtava Suomineidon alue oli vihollisen miehittämänä Karjalassa. Kesällä 1940 Stalin miehitti Viron ja samoihin aikoihin ampui alas suomalaisen siviililentokoneenkin. Olivatko täysipainoiset rauhanomaisen rakennuksen ja kehityksen vuodet nekään, kun oli oltava valppaana Valvontakomission kontrollissa 1944-48? Toivottavsti osaamme tehdä hyviä turporatkaisuja välttääksemme itäfasistien tai muiden internatsien liiallisen vallan maahamme tulevaisuudessa.

Myös kiistattomissa rauhanvuosissa on keskenään niin erilaisia jaksoja, että kaikkien yhteenniputtaminen on hankalaa mahtuakseen helposti yhteen otsikkoon leimallisesti 'rauhan ja kehityksen' vuosina. Osa niistä on kiinteän elimellisesti sotaan liittyviäkin. Sotakorvaus/ryöstövientitoimitusten, evakkopakolaisten asuttamisen ja jälleenrakentamisen vuodet olivat vasta vakauden ja hyvinvoinnin ja kehityksen perusteiden mahdollistamisen rakennusaikaa. Tosin ilman Stalinin aluelaajennussotaa niitäkään ei olisi tarvittu. Lama-ajat voidaan laskea tavallaan rauhanajan kituvuosikausiksi, jolloin sota-ajan tapaan elintaso laski, mutta uhrautuva selviäminen ja tulevaisuudenusko korostuivat. Demokratian ym. yhteiskunnallisen kehityksen näkökulma näyttäytyy osittain päällekkäisinä ja osittain eriaikaisina jaksoina. Suomi kuitenkin oli kai ainoa sotaakäyvän Euroopan maa, jossa eduskunta oli koolla myös sotavuosina, eikä Helsinkiä koskaan miehitetty, millä voi viiteryhmän pääkaupunkisarjassa ylpeillä lisäksemme vain Lontoo. Norjalaiset ovat hyviä hiihtäjiä ja heillä on öljyäkin, joista saavutuksista voivat olla ylpeitä!

Esimerkiksi pohjoismaalaismallisen demokratian rauhanaikaisista uhkaajista 1918 jälkeen Mäntsälän kapina ja Lapuan liikkeen kieltäminen päättivät oikeistofasistissävytteisen vaaran jo 1930-luvun alkupuolella, kun taas vasemmistofasismia edustanut Moskova-johtoinen klikki vaaransi yhteiskuntaamme ja itsenäisyyttämme vielä pitkään Terijoen hallituksen kaappausjulistuksen ja Punainen Suur-Suomi hankkeen ja talvisodan hyökkäyksen ja jatkosodan jälkeenkin. Tästä mm. korkearesoluutioisia aikalaiskarttaesityksiä sivulla Karttoja 1921-42 http://www.viestihopeat.fi/karttoja-1921-42

Ja todellakin, "juhlavuonna voisi olla uutta se, että itsenäisyyden merkitystä avattaisiin myös sen rakentumisen ja tulevaisuuden rakentamisen suuntaan". Olet oikeassa siinä, että Isonvihan, Sortovuosien, Maaliskuun manifestin ja jääkärihistoriikkien ja talvisodanhengen 1939-47 lisäksi olisi ihan hyvä puhua myös vaaran vuosien ja YYA-kauden puolustusväistöliikkeistä sekä nykynäkymistä Putinin fasistivallan uhkaillessa. Ja tietysti myös siitä puolustettavastamme, arjen elämästä ja työstä itsenäisessä Suomessa.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

"Naisia, jotka olivat antaneet kaikkensa isänmaan eteen, mustamaalattiin ja haukuttiin luvan kanssa jokaisessa yhteiskunnan portaassa. Lotta Svärd -järjestö lakkautettiin, ja sen maine mustattiin vuosikymmeniksi."

Kannatan ehdottomasti aloitetta lottien liputuspäivästä. Ikävä kyllä meidän lähipiirimme pikkulotta samoin kuin useimmat muutkin isänmaata puolustaneet neitoset ja nuorukaiset ovat jo poissa eivätkä ehdi näkemään hankkeen toteutumista.

Suomen naisia todella kohdeltiin sotien jälkeen hyvin epäkunnioittavasti ja halventavasti kaltoin. Sodan aikana sai olla se oma itsensä roolissa, mihin itänaapurin aloittama sotatilan todellisuus pakotti ja vei vevollisuudentuntoisimmat aina rintamapalvelusta myöden, mutta sodan jälkeen tuo vastuunkantajan pelastava rooli oli kiellettävä ja pukeuduttava syyllisen häpeäkaapuun. Symbolisesti tätä oman identiteetin valheellista lokaanvetoa ja aitouden unohtamisvaatimusta voisi kuvata alkuperäisen Suomineidon karttakuvan kokema kohtalo:

"Valvontakomissio esitti 13.3.1945 vaatimuksen, jonka mukaan Suomen viranomaisten oli luovutettava kaikki Neuvostoliitolle kuuluvia alueita koskevat mittakaavaltaan 1:400 000 olevat ja sitä tarkemmat kartat sekä niihin liittyvät mittaus- ym. oheisaineistot. Vaatimus ei perustunut rauhansopimukseen. Suomesta luovutettiin syksyyn 1945 mennessä Neuvostoliittoon yli 16 miljoonaa karttaa ja ilmakuvaa, jotka koskivat rauhansopimuksessa menetettyjä alueita sekä Itä-Karjalaa ja muita Neuvostoliiton alueita. Vaatimusta oli kuitenkin mahdotonta noudattaa täydellisesti, minkä vuoksi siinä tarkoitettuja karttoja on suomalaisissa viranomais- ja yksityisarkistoissa tänäkin päivänä." - Maanmittauslaitos

Useita noita aiemmin kiellettyjä alkuperäisen Suomineidon karttoja (ja myös O.W. Kuusinen-Quislingin hallinnolle luvattu suur-Suomineito) on nyttemmin nähtävissä kohtuullisen suuriresoluutioisina digitalisointeina ao. linkin takana. Jotteivät faktojenjälkeisena aikanamme tosiasiat ja pravdat sekoittuisi ja niistä johdettavat johtopäätökset värittyisi, sieltälöytyy myös vähän lisää yleistiedonhuoltoa koko kansalle Suomineidon alkuperäisestä luomuasusta ja 1920 rauhanomaisesti ikuisiksi sovittujen rajojen 'kehityksestä' 100-vuotisen itsenäisyyden ajalta, ks. http://rescordis.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri...

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Reijo Kallinen

Komissiota hallitsivat Neuvostoliiton edustajat ja sen puheenjohtajana toimi Andrei Ždanov, mutta mukana oli tietojesi mukaan myös brittejä. Neuvostoliiton johtoasemaa komissiossa korosti vahvasti se, että sen nimi kirjoitettiin virallisissa yhteyksissä aina muotoon Neuvostoliiton valvontakomissio.

Kun Valtioneuvosto lakkautti Lotta Svärd järjestön 23. marraskuuta 1944 Tasavallan presidentti Mannerheim myönsi Fanni Luukkoselle Vapaudenristin 1. luokan rintatähden miekoilla eli ritarikuntasääntöjen mukaan kaksinkertaisena. Kunniamerkki on ainoa lajissaan. Tämä päivämäärä 23.11. voisi olla erinomainen liputuspäivä Lotta-Svärd työn merkittävän historian kunnioittamiseksi.

Reijo Kallinen. Pilkuntarkka historialukutaitosi ja näpäytykseksi tarkoitettu näkemyksesi ei vaikuta mitenkään blogistin ajatukseen tuoda esille Lotta-Svärd järjestön merkitystä Suomen käymissä sodissa. Uupumatonta maanpuolustustyötä tehneillä naisilla ja Lotta Svärd – järjestöllä on ollut tärkeä merkitys Suomen itsenäistymisessä ja itsenäisyyden säilyttämisessä. Tämän esillet tuominen on nähdäkseni Tiina Ahvan johtoajatus liputuspäivästä tässä kirjoituksessa.

Monen pettymykseksi Lotta Svärd – järjestön arvot ja ihanteet ovat osa säätiön nykyistäkin toiminta-ajatusta. Järjestö toimii aktiivisesti ja järjestöön kuuluu tuhansia uusia Lottia.

Olli Utriainen

Lottien merkitystä sotien aikana ei voi yliarvostaa.

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen

Ilkka Varsio on väärässä. Virallinen nimi oli Liittotuneiden valvontakomissio. Se toimi vuosina 1944-1947 maassamme.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Katsomisen arvoinen elokuva, etenkin nuoremmille sukupolville:

https://www.youtube.com/watch?v=YIPSyjU3RL0

Risto Laine
Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Risto Laine, # 25.

En ymmärrä, miksi "vaihtoehtohistorioita" pitäisi suositella ylipäätään kenellekään. Kyseessä näyttää olevan tieteellisen historiantutkimuksen ulkopuolinen itseoppinut historian tulkitsija, opetusneuvos, joka väittää yksityisten tulkintojensa perustuvan johonkin "salaiseen" aineistoon ja olevan "kiellettyä historiaa".

Jos aineisto tuo jotakin uutta vakiintuneeseen näkemykseen ja kestää tieteellisen arvioinnin, ei ole Suomessa mikään ongelma sisällyttää sen keskeisiä löydöksiä historiankirjoitukseen. En ole kuitenkaan vakuuttunut siitä, että tuo materiaali muuttaisi jotakin olennaista enkä tiedä, onko tutkijaksi esittäytyvä altistanut aineistoaan ja johtopäätöksiään pätevien historiantutkijoiden arvioille ja kritiikille. Ainakaan siinä hän ei ole tullut tunnetuksi.

* * *

Elokuva "Lupaus" on toki fiktiivinen, mutta sellaisenakin se välittää uskottavasti Lotta Svärd -järjestön arvomaailmaa ja sotien aikaista ajankuvaa todenmukaisesti, ja uskon, että jo käsikirjoitusvaiheessa historiallinen autenttisuus on tarkistettu pätevien asiantuntijoiden toimesta. Jos nuorten ikäluokkien halutaan tietävän tästä historiallisesta aiheesta edes perusasiat, kyllä siihen riittää aivan mainiosti vallitseva todenmukaisena pidetty suomalainen historiankäsitys.

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen

Liputuspäivien lisäämistä voidaan perustella monilla tavoin. Minun mielestäni voidaan liputtaa niiden suomalaisten muistolle, jotka pakenivat sisällissodan jälkeen Venäjälle. Stalinin Neuvostoliitossa kuoli n. 20000 pakolaista. Mutta samaa suuruusluokkaa oli niiden suomalaisten määrä jotka kuolivat itse kehitetyn keskitysleirien saaristossa maassamme. Olipa suunnitelmissa ajatus siitä, että kaikki vangitut olisi karkoitettu Saksaan orjatöihin mm. kaivoksiin. Hanke ei toteutunut Saksan tappion vuoksi. Samassa rytäkässä jäimme ilman tuontitavarakuningasta Väinö ensimmäistä!

Eikö näiden ihmisten muisto ole aivan tasa-arvoinen ja näin ollen myös liputuksen paikka?

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Stalinin tappamina/vainoissa myös Neuvostoliiton puolella 1920-30-luvuilla kuolleet suomalaiset ovat liputuksen väärttejä kyllä vaikkapa Molotov-Ribbentrop-liittosopimuksen https://fi.wikipedia.org/wiki/Molotov%E2%80%93Ribb... vuosipäivänä 23. elokuuta ja/tai YYA-sopimuksen https://fi.wikipedia.org/wiki/YYA-sopimus vuosipäivänä 6. huhtikuuta muistettavaksi liput puolitangossa. Leninin&Stalinin kumouspyrkimysten (kuten puna-Suomen 1918 ja 1939-44) puolesta toimiminen Suomen alueella jollain tapaa varsinkin väkivalloin ei ole myönteisessä mielessä muistettava liputuksen paikka.

Voi siis Reijo kuule olla paras olla availematta noita haavoja enää noin näkyvästi. Hiljainen surumuisto on paikallaan kaikkien menetettyen ihmishenkien kunniaksi, eihän silloinen punikki useinkaan tiennyt mihin oli tullut höynäytetyksi mukaan, kun se usko silloiseen eliittiin oli oikeutetunkin katkeruuden sävyttämää ja otollinen perkeleellisten leninististalinistikommarifasistien kiihotukselle.

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen

"Voi siis Reijo kuule olla paras olla availematta noita haavoja enää noin näkyvästi. Hiljainen surumuisto on paikallaan kaikkien menetettyen ihmishenkien kunniaksi, eihän silloinen punikki useinkaan tiennyt mihin oli tullut höynäytetyksi mukaan, kun se usko silloiseen eliittiin oli oikeutetunkin katkeruuden sävyttämää ja otollinen perkeleellisten leninististalinistikommarifasistien kiihotukselle."
Veikko Savolaisen tapa argumentoida ja aivan siivoton kielenkäyttö on ihan omaa luokkaansa. Tuollainen tyyli tappaa kaiken kirjoittelun ja vie siltä kaiken pohjan.
Savolaisen loppuhuipennus on aivan omaa luokkaansa: "otollinen perkeleellisten leninististalinistikommarifasistien kiihotukselle". Tuo ei ole edes savolaista sanarieskaa, vaan pelkkää asiatonta mölinää!
Toivottavasti Usari ei poista mainitsemani senttarin kirjoituksia. Kyllä hän saa itseään häpäistä julkisesti.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Reijo Kallinen, # 11.:

Eiväthän vapaussodassa punaisten puolelle vallankumousta tekemään lähteneet kai sentään heti 1918 Venäjälle paettuaan tulleet teloitetuiksi? Jos olen oikein ymmärtänyt, he palvelivat innokkaasti uusia isäntiään Neuvosto-Karjalassa ja saivat seurakseen Yhdysvalloista 1930-luvulla amerikansuomalaisia idealistisia kommunisteja, jotka joukolla lähtivät rakentamaan ihannevaltiotaan itärajamme taakse.

Vasta 1930-luvun lopulla toveri Stalin näki tarpeelliseksi puhdistaa nämä kansan vihollisiksi todistetut neuvostokansan keskuudesta, ja kymmenettuhannet päätyivät joukkohautoihin. Antoiko suuri Stalin heille tällöin ansionsa mukaan?

Tuskinpa nämä vainajat itsekään olisivat toivoneet itselleen muistoliputusta vihaamallaan siniristilipulla, vaan sillä punaisella, jossa oli keltaisella sirppi ja vasara -- sille he olivat lojaaleja. Mikään valtio ei enää sitä lippua käytä, mutta ehkä Kallinen voisi käyttää sitä ehdottamaansa muistoliputukseen?

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Valitettavsti Venäjän armeija palautti punaisen sirppi-vasaralipun viralliseen käyttöön Putinin ukaasilla.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #20

No, sotureiksi aatteensa puolesta nämä puhdistuksissa poistetut kai itsensä kokivatkin? Sikäli siis sopisi Reijon kaipaaman muistotilaisuuden luonteeseen Venäjän armeijan käyttöön palauttama punalippu.

* * *

Mutta jos hengeltään suomalaisista puhumme, kyllä Lotat ovat sentään aivan omaa luokkaansa ja ansaitsevat kaiken kunnioituksemme.

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen

"Eiväthän vapaussodassa punaisten puolelle vallankumousta tekemään lähteneet kai sentään heti 1918 Venäjälle paettuaan tulleet teloitetuiksi?"

Niin, on kuitenkin kysyttävä, että oletko harmistunut siitä, että heitä saatiin tapettua vasta Stalinin käynnistämissä vainoissa. Tapettiinko heidät sinun logiikallasi liian myöhään ja väärässä paikassa?

Hennalassa tämä homma osattiin hoitaa. Ja jo aiemmin tunnetulla Mannerheimin "paikan päällä" käskyllä otettiin käyttöön teloitukset.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ammutaan_paikalla_-j...

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #35

Reijo, # 35:

Kirjoitat viestissäsi # 11: "Minun mielestäni voidaan liputtaa niiden suomalaisten muistolle, jotka pakenivat sisällissodan jälkeen Venäjälle. Stalinin Neuvostoliitossa kuoli n. 20000 pakolaista."

Noin kirjoitetusta voi saada sen vaikutelman, että 20 000:n kuolema tapahtui yhteydessä Suomen v. 1918 sotaan, ja että Suomen laillinen hallitus olisi jotenkin vastuussa asiasta. Siksi kysyin selvennystäsi aikataulussa ehdottamasi muistoliputuksen kuolonuhrien syntyyn.

Olen harmistunut ainoastaan siitä, että nuo punakapinaan lähteneet suomalaiset saatiin sosialidemokraattien tekemän historiallisen virheratkaisun (vrt. Mikael Jungnerin kannanotto) mukaisesti johdetuiksi harhaan tekemään sosialistista vallankumousta, joka oli Suomessa tuolloin aivan yhtä tarpeeton kuin muissakin Pohjoismaissa. Mielettömän kumoushankkeen seurauksena oli täysin tarpeetonta kymmenien tuhansien suomalaisten verenvuodatusta monellakin paikkakunnalla.

Tämän blogin aihe on muuten liputuspäivä Suomen lottien kunniaksi, ellet olisi huomannut. Mitä tekemistä aiheen kanssa on monin eri tavoin yrittämälläsi oman pesän tuhrimisella?

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen Vastaus kommenttiin #39

"Noin kirjoitetusta voi saada sen vaikutelman, että 20 000:n kuolema tapahtui yhteydessä Suomen v. 1918 sotaan, ja että Suomen laillinen hallitus olisi jotenkin vastuussa asiasta. Siksi kysyin selvennystäsi aikataulussa ehdottamasi muistoliputuksen kuolonuhrien syntyyn."

Tuosta tilastosta jonka linkki on alla löytää täsmällisimmän tiedon joka tällä hetkellä on.Se kertoo siis Suomen sisällissodassa kuolleista.
http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusi...
Tietysti tuo esittämäni luku liittyy sisällissotaan. Nämä ihmiset pakenivat pelastaakseen henkiriepunsa. Valitettavasti heitä odotti sama kohtalo ajan kuluessa kuin suomalaisten vankileireillä ja sisällissodan muissa loppuselvittelyissä.
Kaikki vangitut eivät selvinneet, ei meillä eikä muuallakaan.
Venäjälle paenneista en ole löytänyt tarkkoja lukuja. Yhden sivuston arvio on,että pakenijoita olisi ollut yli kolmekymmentätuhatta.

Tässä luvussa ei tietenkään ole mukana ne jotka myöhemmin menivät Neuvostoliittoon, esimerkiksi USA:sta, Kanadasta ja 30-luvulla Suomesta loikanneet. Yksi sukuhaaramme mies loikkasi tuolla vuosikymmenellä. Hänen kohtalostaan ei ole mitään tietoa. Oletan, että vankileiri oli hänen elämänsä päätepiste.

"Tämän blogin aihe on muuten liputuspäivä Suomen lottien kunniaksi, ellet olisi huomannut. Mitä tekemistä aiheen kanssa on monin eri tavoin yrittämälläsi oman pesän tuhrimisella?"

Milloin tosiasioiden kertominen on muuttunut tuhrimikseksi? Miksi et ole vielä päässyt asiaan? Milloin kerrot missä olen ollut väärässä? Otan oikaisut ilomielin vastaan!
Miksi kirjoitin tästä asiasta? Siihen saa selvityksen tämä ketjun ensimmäisestä kirjoituksesta, joka on minun kirjoittama.

"Olisi hyvä, että persunuorten puheenjohtajuutta tavoitteleva tuntisi historiaa.
Tuon ja monen muunkin järjestön lakkauttaminen perustui Suomen ja Liittoutuneiden valtojen väliseen rauhansopimukseen. Miksi tuo sopimus tehtiin?
Yksinkertaisesti sen vuoksi, että Suomi oli natsi-Saksan liittolaisena käydyssä sodassa. Etkö tätä tiennyt?"

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #41

Oman pesän tuhrimisena pidän

- Suomen valtionjohdon haukkumista liittolaisuudesta Hitlerin Saksan kanssa, niin kauan kun et itse pysty esittämään sille mitään uskottavaa parempaa vaihtoehtoa vuosien 1940-41 olosuhteissa.

Kuitenkin myönnät: "Tosiasia on, että Suomi pelastui pahemmilta seurauksilta. Maatamme ei liitetty osaksi Neuvostoliittoa. Demokraattiset oikeudet palautuivat koko kansalle. Hyvinvointivaltiota nimeltä Suomi alettiin rakentamaan. Joskin hitaasti, mutta kuitenkin. Tätä kaikkea tarkoitan kun kirjoitin, että meille kävi paremmin kuin monelle muulle maalle."

Etkö siis ymmärrä haukkumasi "liittolaisuuden" merkitystä sille, miksi Suomelle kävi II maailmansodassa paremmin kuin vaikkapa Baltian maille, joilla ei ollut alkujaankaan Suomen veroista puolustuskykyä ja jotka eivät samalla tavoin hyötyneet operaatio Barbarossan vaikutuksesta heikentyneen Puna-armeijan suurhyökkäyksen kilpistymisestä torjuntavoittoihin?

- väitteitäsi, että maanpetokseen syyllistyneiden 20 000 Venäjälle paenneen punaisen teloitus Stalinin Neuvostoliitossa olisi jotenkin Suomen syytä

- sisällissodan punaisen puolen terroritekojen ohittamista kokonaan tuomitessasi yksipuolisesti valkoisten toimeenpanemat teloitukset

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen Vastaus kommenttiin #43

"Oman pesän tuhrimisena pidän
- Suomen valtionjohdon haukkumista liittolaisuudesta Hitlerin Saksan kanssa, niin kauan kun et itse pysty esittämään sille mitään uskottavaa parempaa vaihtoehtoa vuosien 1940-41 olosuhteissa." Voisit nyt lukea sen mitä kirjoitin tai paremminkin lainasin Pariisin rauhansopimuksesta, joka on sinulle näköjään tuntematon asia. Onko sopimuksen oikea lainaaminen likaamista?

Tuo väitteesi, että Suomen pelasti liittoutuminen natsi-Saksan kanssa on aivan uutta historian kirjoitusta!

"- väitteitäsi, että maanpetokseen syyllistyneiden 20 000 Venäjälle paenneen punaisen teloitus Stalinin Neuvostoliitossa olisi jotenkin Suomen syytä"
Sinä kirjoitat aivan levottomia. Missä minä näin olen väittänyt?

Myös tuo alla oleva viimeinen väite on täysin käsittämätön. Suomen sotasurmat projektin linkistä löytyy paras tähän astinen tieto. Miten tuo projekti on mukamas ohittanut punaisten suorittamat teloitukset? Ei mitenkään. Miksi et ota selvää asioista ennen kuin kirjoitat täysin väärin. Oletan, että tuo vääristelysi on tarkoituksellista ja tahallista!

- sisällissodan punaisen puolen terroritekojen ohittamista kokonaan tuomitessasi yksipuolisesti valkoisten toimeenpanemat teloitukset

http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusi...

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #45

Tiedätkö mitä?

Et vieläkään ole vastannut selvään kysymykseeni: mitä Suomen olisi oikein pitänyt Sinun mielestäsi tehdä välirauhan 1940-41 aikana, kun Neuvostoliitto painosti lukuisin eri tavoin ja uusi sota sen kanssa vaikutti vääjäämättömältä?

Ei Pariisin rauhansopimus 1947 ole siihen mikään vastaus. Joten antaapa nyt kuulua.

* * *

No, ellet sitten syytä Suomea suomalaisten punaisten tulemisesta teloitetuiksi Venäjällä, niin hyvä. Tämä selvä.

* * *

Oman tekstin aktiivinen kirjoittaminen on toinen asia kuin linkin heittäminen. Mutta hyvä: olemme molemmat Suomen sotasurmat -projektin tulosten kannalla.

Joko vihdoin vastaisit, mitä Suomen valtionjohdon olisi pitänyt tehdä 1940-41?

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen

Onko sinulle ylivoimaista kirjoittaa ilman merkillistä nälvintää? Mitä tulee siniristilippuun, niin se on nykymuodossaan hyväksytty valtiolipuksi alla olevan lainauksen tiedoilla.

"Lopulta lippua ryhtyivät suunnittelemaan sotilaspukukomitean piirustustoimiston taiteilijat Eero Snellman ja Bruno Tuukkanen. Nämä miehet päätyivät seuraavanlaisiin ehdotuksiin; valtiolipuksi tulisi valkoisella pohjalla merensininen risti, jossa olisi ristin keskuksessa Suomen vaakuna. Merenkulku- ja kauppalipuksi tulisi pelkkä sininen risti valkoisella pohjalla. Perustuslakivaliokunta hyväksyi nämä ehdotukset ja ne esiteltiin eduskunnalle. Jälleen kerran ehdotukset aiheuttivat laajaa keskustelua eduskunnassa, mutta kuitenkin suurin osa edustajista kannatti ehdotettuja lippuja. Toukokuun 28. päivänä 1918 eduskunta hyväksyi ehdotetut liput Suomen virallisiksi lipuiksi, ja jo samana iltana nousi uusi Suomen lippu eduskuntatalon salkoon. Valtioneuvoston päätöksellä poistettiin 12.2.1920 valtiolipun vaakunassa ollut kruunu.

Liput ovat teoksesta Hulkko, Jouko: Siniristilippumme, Helsinki 1963. "

http://www15.uta.fi/yky/arkisto/suomi80/art4.htm

"Vasta 1930-luvun lopulla toveri Stalin näki tarpeelliseksi puhdistaa nämä kansan vihollisiksi todistetut neuvostokansan keskuudesta, ja kymmenettuhannet päätyivät joukkohautoihin. Antoiko suuri Stalin heille tällöin ansionsa mukaan?"
Mononen jatkaa: "Taitaa olla niin, että sinun näkemyksesi mukaan saivat ansionsa mukaan."
Minä en ole sinun kanssasi samaa mieltä. Pidä sinä Stalinin kanssa ihan rauhassa näkemyksesi.

"Tuskinpa nämä vainajat itsekään olisivat toivoneet itselleän muistoliputusta vihaamallaan siniristilipulla, vaan sillä punaisella, jossa oli keltaisella sirppi ja vasara -- sille he olivat lojaaleja"

Täysin päättömiä väitteitä. Suomalaisen käytännön ja muistaakseni joidenkin määräysten mukaan lippurivistöjen kärjessä tulee olla Suomen lippu. Määräys on hyvä. Lapualaishuligaanien aikana 30-luvulla demarien liput revittiin Tammerkosken sillan lipputangoista pois kenraali Pajarin johdolla. Noina kovina aikoina muutamissa vasemmistolaisten vappukulkueissa kannettiin pelkkiä lipputankoja. Miksi olisi tuotu hulinoitsijoiden revittäviksi komeita punaisia lippuja!

Pajarin kohtaloksi tuli sellainenkin riesa, että hän joutui johtamaan asevelikylän rakentajien marssirivistöjä Tampereella joissa Suomen lipun jälkeen oli punaisia lippuja. Historian viekkautta!
Suomalaiselle vasemmistolle ei ole koskaan ollut maamme lipun kantamiseen mitään ongelmaa. Suomen lippu tankoineen sopii myös Kallisen kannettavaksi. Tätä on tullut tehtyä ylpeydellä monen monta kertaa. Miten on Monoselta käynyt lipun kantaminen. On pääsylippu esim. maatalousnäyttelyyn jäänyt ainoaksi kannettavaksi?

Mutta ole iloisella mielellä!

Olkoon tämä viimeinen kerta tässä ketjussa. Monosen kanssa ei kannata keskustella. Häntä eivät tosiasiat kiinnosta.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #48

Tuliko vieläkään vastausta jo monesti toistettuun selvään kysymykseen? Mitä vielä.

Eli venkoilullasi ja aiheen väistämiselläsi myönnät siis, että Sinulla itselläsi ei ole esittää kerrassaan mitään parempaa vaihtoehtoa Suomen valtionjohdolle kuolemanvaarallisessa historiallisessa tilanteessa 1940-41, ja kuitenkin röyhkeästi syyttelet tuolloisia johtajiamme liittoutumisesta Hitlerin Saksan kanssa. Se parempi vaihtoehto jos mikä minua kiinnostaa Sinun itsesi viestissä # 1. valitseman keskustelun sävyn vuoksi, mutta pakoilet näköjään vastaamista livahtamalla milloin millekin sivuraiteille.

Olemme toki molemmat yhtä mieltä siitä, että tuon äärimmäisen vaikeissa oloissa noudatetun politiikan sekä suomalaisten sotilaiden ja lottien uhrautuvuuden ja velvollisuudentunnon ansiosta Suomi selvisi toisesta maailmansodasta paljon paremmin kuin moni muu maa.

Kiitos, tämä selvä.

Halventava syyttelysi ja samanaikainen oman vastuun pakoilusi paremman vaihtoehdon esittämisestä on sitä, mitä tarkoitan oman pesän tuhrimisella.

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Kallinen on viime vuosisadan reliikki Al-Capone lookeineen (valkoinen lierihattu), viiteryhmän gangstat useimmiten lusivat kuristushuonetuomioita ja ylijäämä bunkkaili metsäkorsuissa. Lotat saattoi olla se panos, joka esti Perhanan pääsemästä yll korvatessaan monen miehen panoksen esim. JSP;lla.

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen

Veikko Mäkitalo on varsinainen vitsiniekka. En tietenkään osannut arvata että lierihattu päässäni aiheuttaa noin suurta mielipahaa joissain ihmisissä.
Annan nyt Mäkitalolle yhden vanhan hokeman lepopäivän ratoksi.
Se menee näin: Pietari suuri hattunsa polki! Tätä voit makustella koko päivän ja käännellä siitä useita eri versioita. Tiedän ainakin yhden, mutta en halua sinua auttaa. Pääset sinä omin avuin tiedon portaita ylös. Kokeile vaikka!

Mika Hynynen

Miksei Lotillekin voisi olla oma liputuspäivänsä, vaikka itse koen, että heitä on aina arvostettu kansan syvien rivien keskuudessa. Suomettumisen vuodet olivat oma lukunsa, mutta nykypäivänä heitä muistetaan siinä missä muitakin sotaveteraaneja ja sitähän he tosiaan ovat/olivat.

Niin ja hyvää kansainvälistä miestenpäivää(19.11) kaikille! Helsingin yliopiston kalenterin mukaanhan sellaista ei vieläkään vietetä Suomessa, virallisesti siis.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Haiskahtaakos tämä nyt puheenjohtajavaaleilta..vaiko mitä??
Meillä on huhtikuun 27. kansallinen veteraanipäivä liputuksineen kaikkineen.Tämä pitää sisällään myös lotat.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Luvalla sanoen kansallinen veteraanipäivä liputuksineen kaikkineen ei kaikkinaisesta muusta hyvyydestäänkään huolimatta riittävästi nosta esiin naisten veteraaniutta. Se merkitsee useimmille edelleen pääosin vain miesveteraanien muistamista, koska Lotta Svärd -järjestönkin maineenpalautus tapahtui niin myöhään ja jäi monilta jopa huomaamatatta. Veteraanitunnuksenkin myöntäminen meidän jälkipolvien elämämme perusteet sodassa turvanneille sankarinaisille myöhästyi suorastaan häpeallisen kauan. Kaikki tiedämme lisäksi, että muistakin kuin Valvontakomissiosta ja suomalaisesta neuvostofasistien myötäjuoksijasakista johtuvista syistä ei lottien kunniaa haluttu välttämättä palauttaa pitkään aikaan sotien jäkeen, vaikka miesveteraanit olivat jo vuosikymmeniä olleet periaatteessa arvostetussa asemassa niissä piireissä, jotka ylipäätään ihmisyyttä ja ihmisarvoa ja oikeudenmukaisuutta arvostavat. Tämä johtui paljolti tiedon puutteesta ja mm. eräiden itäfasistisikojen lotistamme levittämästä halveerausdisinformaatiosta. Fiksuinta olisi nyt (viimeistään) nostaa lottien upea ja uhrautuva Naisen Työ ihmisyyden ja kansakuntamme puolustustaistelussa arvoiselleen paikalle.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

On tulkinnanvaraista, katsotaanko veteraani-nimityksen kattavan myös lotat, jotka eivät olleet naissotilaita vaan vapaaehtoisia siviileitä maanpuolustuksen tukena.

Blogin tekstistä ilmenee hyvin, kuinka Lotta Svärd -järjestön jäsenet joutuivat sodan jälkeen sietämään poliittisesti motivoitua vääryyttä, aiheetonta halventamista ja unohdusta yhteiskunnan taholta. Miespuoliset veteraanit sentään edustivat niin merkittävää poliittista voimaa, ettei heitä voinut ohittaa samalla tavoin edes YYA-Suomessa.

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen

Aloitan nyt varsin alusta.
Veikko Savolainen kirjoitti
"Toveri Reijo Kallinen lähestyy uhkaavasti syyterajaa vihailmaisullaan "vastoin Savolaisen jälkijättöistä toiveita Saksa ja sen liittolaiset hävisivät toisen maailmansodan".
Jostain kumman syystä en nyt kuitenkaan pelkää saavani syytettä Savolaisen toiveesta huolimatta. Tuomarivalan vannomisen johdosta olen tuonkin uhkauksen valmis kestämään.

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Reijo Kallinen

No nyt ymmärrä. Asianajajat ovat kovia inttämään ja kieltämään tosiasiat, olivatpa he sitten syyttäjinä tai puolustajina.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset